Kirjat

Zahir – synny uudelleen joka päivä

Zahir - Paulo Coelho

Paulo Coelho on yksi lempikirjailijoitani. Tiedän hänen olevan sellainen kirjailija, joka herättää monessa voimakkaita mielipiteitä. Toiset tykkäävät ja toisten mielestä taas hengellisyyttä, jopa uskontoa, on kirjoissa liikaa. Itse olen ihastunut ihan ikihyviksi, vaikka en olekaan minkään uskontokunnan edustaja. Ehkä jopa hieman jännästi jumalista ja uskonnosta puhuminen ei Coelhon kirjoissa häiritse yhtään, vaikken muuten esimerkiksi kestä ollenkaan mitään kristillistä hapatusta. Toki Coelhon ajatukset eivät varmastikaan ole yleisesti hyväksyttyjä esimerkiksi kristittyjen tai muslimien keskuudessa, joten mistään uskonnollisista kirjoista ei Coelhon teosten kohdalla voida puhua.

Vuoden 2018 ensimmäisenä kirjana luin siis Paulo Coelhon teoksen Zahir. Jostain syystä en siis ollut tätä vielä lukenut. Kirja oli todellakin taattua Coelhoa, sen voin todeta heti alkuun. Voin myös paljastaa, että tykkäsin kirjasta ja voin ehdottomasti suositella kirjan lukemista. Tosin ihan täyttä viittä tähteä en tälle antaisi, enkä myöskään arvottaisi tätä edes Coelhon kirjojen top 5 -listalle.

Juoni

Lyhykäisyydessään kirjan juoni menee näin: Pariisissa asuvan kuuluisan kirjailijan vaimo katoaa, tapaukseen ei liity rikosta, vaan vaimo karkaa toisen miehen kanssa. Mies yrittää sopeutua, mutta on katkera vaimonsa lähdöstä. Hän hankkii uuden naisen ja kirjoittaa uuden kirjan, muttei koskaan saa vaimoaan mielestään. Vaimosta tulee tälle pakkomielle Zahir, jonka ympärillä miehen koko elämä pyörii. Kirjan kirjoittamisen jälkeen mies, jonka kanssa vaimo karkasi, tulee Pariisiin ja kertoo kirjailijalle vaimon olevan kunnossa. Paljastuu, että vaimo on vain kyllästynyt siihen, miten tylsä ja laimea heidän avioliitostaan on tullut. Siksi hän lähti, mutta toivoi yhä, että mies olisi valmis muuttamaan heidän suhdettaan ja ymmärtämään rakkauden todellisen voiman ja luonteen. Kirjailija haluaa lähteä etsimään vaimoaan, mutta kertomaan tullut mies estää sen. Kirjailijan on ensin kasvettava henkisesti ja löydettävä rakkauden voima, joka todellisuudessa on koko elämän tarkoitus. Tästä alkaa kirjailijan matka paitsi omaan sisimpäänsä myös takaisin vaimonsa luokse. Zahirin valta häipyy ja mies oivaltaa, että sekä elämä että rakkaus ovat uusia joka päivä. Kumpaakaan ei saa päästää laimenemaan vain siksi, että asioihin on tottunut.

Plussat

Toki kirjaan mahtui monenlaista muutakin, mutta liikoja spoilaamatta kirjan idea on kuvattu yläpuolella. Parasta antia ovat jälleen upeat opetukset, lainaukset ja erilaisista mytologioista poimitut tarinat, joita Coelho viljelee pitkin kirjaa. Olen usein ajatellut, että Coelhon kirjoja pitäisi lukea muistikirja kainalossa, jotta koskettavan lainauksen astuessa eteen, voisi sen kirjoittaa heti muistiin. Laiskuuttani en kuitenkaan ole tätä koskaan tehnyt.

Zahirin käsite oli itselleni ennen kirjan lukemista täysin tuntematon. Oman tulkintani mukaan tämä tarkoittaa siis jotakin pakkomiellettä, esimerkiksi ihmistä/tavaraa/tapahtumaa menneisyydessä, johon ihminen jää vellomaan ja josta tämä ei pääse irti. Menneessä vellominen puolestaan estää eteenpäin katsomisen ja elämän täysillä elämisen. Kirjassa Estheristä, miehen vaimosta, tulee siis tälle pakkomielle, josta hän ei pääse irti.

Ainakin minua tämä kosketti, koska olen itse ollut aina sellainen tyyppi, joka jää helposti kiinni menneeseen. Mietin tapahtuneita asioita ja kehittelen mielessäni uusia loppuja jo tapahtuneille ja menneille tarinoille. Tämän kirjan lukeminen antoikin paljon miettimisen aihetta ja aionkin jatkossa yhä enemmän pyrkiä siihen, että oppisin menneestä ja ottaisin nykyisyyteen mukaani vain nämä opit. Itse tapahtumat jättäisin sinne, minne ne kuuluvatkin: menneisyyteen.

Miinukset

Kuten monessa muussakin Coelhon kirjassa, myös tässä puhutaan naispuolisesta jumaluudesta. Ilmeisesti siitä samasta, joka esiintyy niin Bridassa, Portobellon noidassa kuin myös teoksessa Piedrajoen rannalla istuin ja itkin. Tällaisena pakanana ja luonnonuskontojen ihailijana tämä ei itsessään haittaa minua, mutta lähinnä tässä kirjassa aihetta sivutaan niin pintapuolisesti, että koko homma tuntuu turhalta. Kirja olisi toiminut paremmin ilman outoja kohtauksia, joissa tanssitaan “äidille”.

Myös miehen seikkailut kerjäläisten ja kerjäläismäisesti pukeutuvien nuorten kanssa Pariisissa jäivät itselleni epäselviksi. En itse nähnyt kovin suurta yhteyttä kerjäläisvaatteiden, viinanjuonnin, provosoivan käytöksen ja rakkauden sanoman levittämisen välillä.

Yhteenveto

Lyhyesti ja ytimekkäästi: jos haluat lukea kirjan, joka saa sinut pohtimaan omaa elämääsi ja valintojasi syvällisesti, kannattaa Zahir ehdottomasti lukea.

No Comments

Leave a Reply